-Ope. Sinä et ole muistanut vaihtaa vuotta.
-Etkä kalenteria.
-Ja mikä tämä on? Minun nimi on ainakin tuossa…
Tuskin huomenta on ehditty huikata, kun eskarit ovat jo taululla ajankäsitteiden kimpussa. Vaihdetaan siis vuosiluku ja kuukausi, kiikutetaan vanha kalenteri paperinkeräykseen ja avataan tammikuu esiin Pertiltä saadusta uudesta.
-Miten nätti joutsen!
Aivan erityisen kiinnostava on kuitenkin seinään koottu syntymäpäiväkalenteri, josta näkyy jokaisen eskarin 7-vuotisjuhla.
-Te täytätte kaikki 7 vuonna 2017
Ilmeet vaihtelevat ihmetyksestä hämmennykseen, mutta eipä huolta, aikaa käsitteenä pureskellaan vielä monta kertaa kevään mittaan. Loma tuntuu kuitenkin menneen kaikilta hyvin ja tapahtumia on piisannut: on kaivettu koloja hankeen, tehty uintireissuja, vierailtu ristiäisissä, laskettu mäkeä ja onpa yksi hammaskin irronnut…ja mikä mahtavinta, myös luistelua on muistettu harjoitella.
-Onko nyt omia hommia?
Kyllä. Täti on varannut koko aamupäivän kavereiden kanssa puuhailulle ja eipä aikaakaan, kun meneillään on jo monenlaista hyörinää:pöytäteatteria, balettia, lautapelejä, majanrakennusta, metsästäjäleikkiä…
-Milloin mennään syömään?
Kello seinällä näyttää, että juuri nyt. Hih, mahatkin on siis käännetty takaisin eskarin aikaan. Itse ruokailu sujuu taas niin hienosti, että ihan Riikka-opekin siitä kehaisee ja taululle napsahtaa vuoden 2017 ensimmäinen kk-merkki.
Iltapäivällä palaamme vielä kalenteriin, johon arvomme jokaiselle oman tähtieskaripäivän sekä katsomme muita kirjattuja merkintöjä. Niistä erityisen kiinnostaviksi osoittautuvat lomat sekä sydämellä merkitty äitienpäivä, mutta myös uimakoulupäivät ja kummitunnit otetaan ilolla vastaan. Sen sijaan toukokuun yöeskari hiukan mietityttää…
-Missä me nukutaan?
-Täällä eskarilla. Mukaan saa ottaa oman tyynyt ja patjan ja unikaverin…
-Ai milloin nukutaan? Yölläkö?
-Juu, yöllä.
-Saako nukkua teltassa?
-Se on koulun isoimpien juttu, siis 5.-6.luokkalaisten.
-Onko pakko nukkua?
-No, illalla ensin tehdään kaikkea kivaa koko koulun porukalla ja sitten nukutaan eli ollaan kaikki vähän niin kuin yökylässä toisillamme. Mutta kerralla. Ja aamulla pakataan ipanat taksiin ja laitetaan kotiin päin.
-Aamulla???
-Niin. Heti Leenan aamupalan jälkeen.
Kun kalenteri on hallinnassa, aloitetaan vielä uusi pitkä kirja, joka on syksyllä tehdyn kirjailijavierailun pohjalta sovitusti ”Prinsessa Pikkiriikki”. Lukemisen päälle kuunnellaan sitten ”Napakettu”-laulu, jonka esitämme koko koululle kahden viikon päästä aamunpamausvuorollamme sekä katsotaan tietokoneelta yhden esikoululaisemme taitoluisteluseuran-joulunäytös.
-Minkä ikäisenä sinä aloit harjoitella?
-Neljä
-Eli kaksi vuotta olet harjoitellut.
-Minäkin käyn tuolla hallissa, me pelataan jääkiekkoa. Voidaanko katsoa sitä?
-Minulla ei ole siitä videota, mutta tietysti katsotaan, jos joku on peliä kuvannut.
-Minä sanon iskälle, että laittaa sen sinulle.
-Minäkin voin oppia eskarissa luistelemaan.
-Minä kävin lomalla luistelemassa ja sai jo vähän vauhtia.
-Minäkin!
-Voiko ottaa jääkiekkomailan huomenna?
-Ei oteta vielä, kun kaikki eivät vielä ihan pysy pystyssä. Harjoitellaan ensin vielä vähän perusjuttuja yhdessä.
-Mutta minä pysyn jo.
-Totta. Mutta mietitäänpä silleen, että jos joku osaisi vaikka jo ajaa tosi hyvin pyörällä ja toinen ei, niin voisikohan silloin lähteä tietä pitkin pyöräretkelle.
-Ei. Se kaatuisi heti.
-Ei olis kiva.
-Hyvin oivallettu. Harjoitellaan vielä huomenna porukalla ja katsotaan mailahommia sitten. Jookosta kookosta?
Tämä sopii kaikille. Samoin kuin se, että kotiläksyksi napsahtaa luistimen jalkaan laittamisen harjoittelua.
-Helppo nakki
-Niin on
Luisteluinnostusta on selvästi ilmassa ja se on hyvä se, sillä huomenna noustaan taas terille ja vallataan Kurjalan kaukalo. Jee!!!!
Valolla ja Ilolla Heidi