Aikaa on kaksi työviikkoa ja ihmisiä 44, paljonko sellainen joukko ehtii antaa toisilleen positiivista palautetta? En tiedä muualla, mutta Kurjalassa ehdittiin ainakin paljon, sillä eskareiden Pp-kampanjan aikana positiivisen palautteen rasteja kerättiin peräti 1492 kappaletta eli pyöreästi jokainen ihminen antoi 2 postiviisista palautetta päivässä. Ja kyllä sitä oikeasti annettiin, allekirjoittanutkin yllätettiin ohimennen ja iloisilla kommentilla monta monituista kertaa. Ensimmäinen hyvän kouluyhteisön askel on siis hoideltu kunnialla kotiin, hyvä Me!
Ja kun vauhtiin on päästy, niin eikun täydellä höyryllä eteenpäin. 1.-2.luokka nimittäin esitteli tänään seuraavan askeleen aiheesta: ystävyys ja ystävällisyys. Luokan oppilaat olivat itse miettineet pieniä tilanteita, joissa voi olla ystävällinen toiselle ja ne he esittivät koko koululle. Kuinka hienosti esille nousivat sellaiset tärkeät teemat, kuin auttaminen, avun tarjoaminen ja kaikkien mukaan ottaminen. Ja koska askeleesta on kyse, lopuksi tietysti seurasi vielä haaste. Riikka-opea lainaten:” Jokainen eskari, koululainen ja aikuinen saa tänään arpomalla salaisen ystävän, jolle sitten tekee postin ensi perjantain ystävänpäiväjuhliin mennessä”. Juhlasalissa kohahtaa, mutta Riikallapa on homma ja sana hallussa: ”Tämä ei ole nyt mikään tykkäämisjuttu. Vaan haaste siitä, että jotain hyvää ja positiivista voi kirjoitta tai piirtää sillekin, joka ei ole oma paras kaveri”. Se on siis siinä ja sillä mennään.
Eskareista tämä postinväsäyshomma oli pelkästään hauska ja omat arpalaput otettiin vastaan iloisen jännittyneinä. Itse postin teko sitten lähti läksyksi kotiin, jotta salaisuus varmasti saataisiin säilymään.
-Saatko sinäkin ope?
-Ai salaisen ystävän? Joo.
-Eikä…(ilme on jotakin väliltä apua/voi sitä raukkaa, heh heh)
-Sinä teet jonkun kilpikonnajutun, etkö teekin
-Minä oksennan, jos se on joku tyttö (kiherrystä)
Kiitos 1.-2.luokka ja Riikka-ope, tämä haaste on mahtava juttu!!
V&I Heidi